Wagner juhla jatkuu - More Wagner feast

Scroll down for English..

Kuten lupasin (kauan sitten!), Sormus -sarjan seuraavat osat..

Kolmas osa, Siegfried

Odotin innolla, enkä vähiten Reininkullan upean Mime-väläyksen takia. Jänskätti myös kuinka nimirooliin lyhyellä varoitusajalla tullut Jay Hunter Morris pärjäisi.

Jay Hunter Morris - Siegfried ja Gerhard Siegel - Mime
Kuva: Ken Howard / Met Opera

Gerhard Siegel oli loistava, ihana, upea Mime! Juuri niin hyvä, ja parempikin, kuin osasin odottaa. Mitkä näyttelijänlahjat! Laulua ei edes huomannut, niin kiinteä osa kokonaisuutta se oli. Täydellistä roolin ilmaisua. Oi voi! Toivoin vain, että olisipa ollut häntä varten oma kamera, joka olisi seurannut häntä koko ajan. Olisi nähnyt jokaisen eleen, ilmeen ja nyanssin.. Tai vaihtoehtoisesti istumapaikka keskellä edessä.. ;)

Hunter Morris istui vallan hyvin sankaripojaksi. Sopivan nuorekas, freesi ja innostunut. Muutaman saksan tunnin sietäisi ottaa lisää (ääntämys!) ja välillä vibratonsa oli hitusen liian laaja minun makuuni. Näyttämöllä hän pärjäsi mielestäni oikein hyvin, jopa upean Mimen vierellä, ja suoriutui kokonaisuudessaankin vallan hyvin todella haastavasta roolistaan. Miekantaontakohtauksesta pidin kovasti. Lohikäärmeen kohtaaminen oli myöskin hyvä, ei vähiten itse harvinaisen onnistuneen elikon vuoksi. Näytti melkein uskottavalta. Napsut siitä.

Lavasteista puheenollen, Kone pisti todella parastaan tässä jaksossa. Upeita 3D projisointeja!! Leukaaloksauttavia suorastaan. Ihana metsä vipeltävineen ötököineen matoineen kaikkineen. Hieno Mimen paja ja helmeilevä puro erityisesti. Käsittämättömän upea Metsälintu - kuinka ihmeessä se tehdään! - istui jopa Siegfriedin polvella!!

Pidin Wotanista enemmän Wandererina. Niin taisi Brynkin pitää.. Ehkä pienempi roolivastuu antoi enemmän tilaa pönötyksettömälle vapautuneelle ilmaisulle. Kenkien riisunta ja väsyneen selän oionta Mimen pöydän ääressä osuivat juuri nappiin :) Niin sitä pitää, olla roolissa! Tuost mie piän! Ehkäpä hänen täytyikin jotain tehrä, jotta huomattaisiin, kun Siegelin kanssa lavalla yhtä aikaa on ;)


Neljäs osa, Jumalten tuho

Upea Hans-Peter König Hagenin roolissa. Hän oli lavalla ainakin kahdessa aikaisemmassa Sormus-osassa. Reininkullassa toinen jättiläisveljeksistä ja Valkyyriassa Hunding, Sieglinden aviomies. Hagenina onnnistui ehdottomasti parhaiten. Vahva, rikas, sointuva, vakaa ja vaikuttava ääni, vau!

Hagen ja Gudrune (Hans-Peter König ja Wendy Bryn Harmer)
Kuva: Ken Howard / Met Opera

Naisrooleista pidin myös. Viimeisin Valkyyriavahvistus, Waltraud Meyer Brunnhilden Waltraute-sisarena (ha, nimet!) jäi erityisesti mieleen. Eloisa ja ketterä, miellyttävä mezzo. Onnistuneen roolin teki myös Wendy Bryn Harmer Gutrunena. Häntäkin nähtiin lavalla jo Sormuksen aikaisemmissa osissa, ainakin Reininkullassa Frickana. Gutrunena sai suuremman roolin, kolmiodraaman yhtenä osapuolena.

Brünnhilden uhrautuminen roviolla on epäilemättä tämän osan kuuluisin yksittäinen kohtaus. Olihan se vaikuttava. Soturityttären rakas hepo, Grane, kyllä melkeinpä varasti shown. Upea elikko, vaikkakin hieman luisevan oloinen.. Rauhoittava, tyyni ja luotettava. Kantoi emäntänsä horjumatta kuin vankka ja turvallinen vaunuhevonen kohti tulta, keinahdellen luonnollisen oloisesti. Huu, kylmiä väreitä! Hie-no!

Aikamoista juonittelua tämäkin tarina. Kuinka valta korruptoikaan ja vallanhimo sokaisee. Eipä järin positiivista kuvaa maailmasta maalannut, vaikka nyt yliluonnollisia kuvasikin. Surullisen ja ilmeisen todellista sekä ilmestyessään että nykyisin. Jotkin asiat ne eivät koskaan muutu.


As previously promised (a long long time ago), the following episodes of Der Ring des Niebelungen..

Part Three, Siegfried

Eagerly awaited, not least because of glimpses of glorious Mime in Das Rheingold. Anxcious to hear and see how Jay Hunter Morris who stepped in just at the nick of time would do as Siegfried.

Gerhard Siegel was a brilliant, lovely, gorgeous Mime! Every bit as good as expected, and more. Perfect characterization! What an actor! And singing.., was he singing?!! You couldn't have told, such an integral part of the character it was. Oh boy! My only wish was, please, let there be a separate camera for him. So that no gesture, expression or nuance shall go unnoticed. Or an Orchestra Premium seat.. ;)

Jay Hunter Morris was rather good as Siegfried. Appropriately fresh, vigorous and youthful. Could take a few more lessons in German (diction! diction!) and at times his vibrato was a bit too broad for my liking, but he was really good on stage, second only to the outstanding Mime - who wouldn't! - and did an altogether decent job with that one heck of a difficult role. Loved the sword-forging (or actually re-forging) scene. Dragonbusting was nifty, too. Not least because of the cool beast himself. Managed to look almost believable. Snaps for that!

Siegfried (Morris) and Brünnhilde (Voigt) in the woodlands
Photo: Beth Bergman

Speaking of props, the Machine really worked amazing wonders on this episode. Stunning 3D projections!! Awestruck! Beautiful woodlands, scurrying bugs and worms and all. Loved Mime's smithy, the sparkling spring especially. Gorgeous Waldvogel - how ever do they do that! - even perching on Siegfried's knee!

Liked more of Wotan as a Wanderer. Suspect Bryn did too.. More room to move characterwise, so to speak, although the part isn't that prominent this time. Easing his shoes and resting his travel-weary back at Mime's hearth was spot on! That's what I like to see more, acting in character. Mind you, he probably had to do something to be noticed/seen, sharing stage with Siegel ;)



Part four, Gotterdämmerung

Outstanding Hans-Peter König as Hagen. He was onstage at least twice before, on previous Ring episodes. In das Rheingold he was one of the giant brothers and in die Walküre he played Hunding, Sieglinde's husband. Hagen however was by far his best role, I thought. Strong, resonant, rich, solid and commanding, absolutely fascinating voice! Awestruck.

Liked the ladies, too. The most recent addition, Waltraud Meyer as Brünnhilde's sister Waltraute (names!) was very nice. Lively and nimble. Wendy Bryn Harmer as Gutrune was successful, too, I thought. She appeared on previous episodes as well, at least as Fricka in das Rheingold. As Gutrune she got a more substantial role as one of the angles of the love triangle.

Brünnhilde (Deborah Voigt) on Grane
Photo: Ken Howard / Met Opera

Brünnhilde's immolation is probably The Piece of this story. Must admit, it was impressive. The warrior maiden's beloved mare, Grane, almost stole the show. A beautiful creature, if bony in appearance. Tranquil, reassuring, calm, trustworthy.  Like a steady Clydesdale carried her lady unwavering towards the fire, swaying smoothly, natural-like. Ooo, chills!

Quite a lot of scheming an plotting in this story, too. How the power corrupts and the lust for it blinds. Not a very pretty picture of the world, even if there were godly characters. Sadly and apparently as true today as it was at the time of its release. Some things never change.

Wagner juhlaa - Wagner feast

Scroll down for English.. ;)

Johan on luxusta korville nämä Wagnerin synttärijuhlallisuudet! Katsellut Teemalta Sormus -sarjaa, Metin taannoista produktiota. Vihdoinkin näen ne kokonaisuudessaan! Puolimatkassa menossa. Järisyttävän mielenkiintoista! Mahtava show, upea lavastus - Konekin toimii yskimättä! Hengästyttävä orkesteri ja Maestro Levine, hienoja, hyviä laulajia.. Oi voi, ihmetyksestä mykkänä! Unohtumatonta!

Reininkulta oli tosi tosi mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Juuri passeli alkupala kolmelle seuraavalle tarinalle. Mitä suhmurointia ja juonittelua! Pohjoisen jumaltaruston Kauniit ja Ruskeat ;) Täytyy tutustua tarkemmin taustamytologioihin ja noihin mielenkiintoisiin tyyppeihin.

Reinintyttäret  (c) Ken Howard / Met Opera

Esiintyjistä pidin eniten.. Reinintyttäret on pakko mainita heti kärkeen. U-pei-ta! Mahtavat puvut, hienot sulokkaat liikkeet - vaikka olosuhteet olivat varmasti vaativat Koneen päällä roikkuessa - ja kaiken kruunuksi kaunista laulua riemulla. Kilisytän vilpittömästi jalokiviäni! Hieno suoritus!  Eric Owens Alberichin roolissa oli varmaankin illan Kingi, mikäli loppuaplodeista mitään saattaa päätellä. Maukkaan matala basu ja hauska rastapää look ;) Laulullisesti kuitenkin minun pojoni sai Richard Croft Logena. Kuinka kaunis tenori! Ihanan sointuva. Meni melkein tarinakin ohitse kun piti soundiaan ihastella.. wau! Luonteva näyttelijänä myös. Täytyypä höristellä korvia hänen laulunsa suuntaan tulevaisuudessakin. Veljensä Dwayne Croft oli Donnerina niin ikään hyvä. Mieluisa baritoni. Näyttämö on siitä jännä paikka, että pienessäkin roolissa voi varastaa shown. Näin teki Gerhard Siegel Mimen roolissa. Lauloi tuskin montaakaan säettä, eikä viipynyt kovin pitkään kuvissakaan, mutta voi pojat mikä äly, olo ja presenssi! Täydellinen lipevähkön ovela ja rakastettavan hupsu kääpiönhutilus. Tuskin maltan odottaa Siegfriediä, jossa hän on enemmän lavalla.

Seuraava ilta ja Valkyyria. Sormuksen osista minulle entuudestaan tutuin, johtuen Jonas Kaufmannista Siegmundin roolissa. Olen nähnyt videopätkiä hänen esityksestään aikaisemmin, mutten koko oopperaa vielä. Masiina miellyttää heti alussa, hienot metsäprojisoinnit, jopa puiden rakenne näkyy. Myöhemminkin hienoja Kone-kohtia; vuorenrinne jolla Wotan ja Fricka keskustelevat ja aivan lopussa kallio, johon Brünhilde vangitaan uneen. Yllättävän hyvin toimivat lankut myös valkyyrioiden orhina oopperahistorian ikonisimmassa ratsastuskohtauksessa. Hieno skene muutenkin. Musiikki on niin vahvaa ja riemukasta.

Entäs laulajat? No Jonas tietysti superupea. Järkyttävän komea sitäpaitsi sankarina, hevilettiperuukin ja passelin parransänkensä kanssa. Laulullisesti huomaa, että rooli on hänelle vielä ehkäpä hieman matala. Ei niinkään sävelistä, kuin siitä kuinka keskittyneesti hän laulaa. Totutun upea näyttelijäntyönsä jää aavistuksen ajoittain tuon keskittymisen jalkoihin, mutta toki hänellä on tilaa siltikin loistaa ja lumota runsaasti ja täysillä. Toisaalta keskittynyt ilmaisu toimii tietyissä kohtauksissa äärimmäisen hyvin, esim. 2. näytöksessä kun Brünhilde ja Siegmund tapaavat ensimmäistä kertaa. Siegmund kuin pidättelee energiaa suojaten samalla Sieglindeä tuntematonta vastaan. Tehokas jännite!

Siegmund ja Sieglinde  (c) Ken Howard / Met Opera

Sieglindeksi ei varmaan parempaa saattaisi toivoa kuin Eva-Maria Westbroek. Hyvin luonteva ja vapautunut näyttämöllä, laulaakin kauniisti. Sisarusparin keskinäinen kemia toimii ja he täydentävät toisiaan niin ilmaisullisesti kuin vokaalisesti. Bryn Terfel Wotanina lauloi minusta paremmin nyt kuin Reininkullassa. Vähemmän vouvausta, herkemmällä otteella, muttei hävinnyt pätkääkään tehokkuudessa. Deborah Voigtin Brünhilde vaikutti paikoin työläältä äänellisesti, näyttämöllä pidän hänestä paljon. Reipas, raikas ja nuorekas soturitytär. Näyttääkin sopivan sirolta ja nuorelta isä-Wotanin kainalossa :)

Samana Valkyyria-iltana satuin bongaamaan nettilähetyksen Wagnerin synttärikonsertista Dresdenistä. Orkesterina Staatskapelle, puikoissa Christian Thielemann ja solistina Kaufmann. Ohjelmassa valikoituja alkusoittoja ja kohtauksia synttärisankarin ooperoista. Tuli Rienziä, Lohengriniä ja Tannhäuseria. Varsinkin viimeksi mainitun Inbrunst im Herzen oli todella upea! Kuin tehty hänen äänelleen. Ei maailma turhaan odota Kaufmannin Tannhäuseria. Mutta vaikkei vielä pitkään aikaan (tai koskaan) koko roolia esittäisikään, maistiaisiinkin olen enemmän kuin tyytyväinen. Ällistyneenä suorastaan! Almächt'ger Vater oli myös hieno. Niin kaunis melodia. Hieman kiireinen Thielemanin tempo aavistuksen häiritsi, mielestäni on kauniimpi hitaampana. Antaa enemmän tilaa Kaufmannin kauniille pitkille laululinjoille. Lohengrinin Gralserzählung on taattua tuttua tavaraa ja laatua. Pidän kovasti tuosta pidemmästä versiosta, valaisee enemmän henkilöiden ja tarinan taustoja. Joutsenkuviostakin tulee selkeämpi. Ja hipaisunherkkä "Taube" uppoaa minuun aina *huokaisee väräjävästi*.

Valmistautuu seuraavaan Sormus -istuntoon.. Siegfriedin näin jo eilen, Jumalten tuho tulee tänään. Niistä myöhemmin..


What a treat this Wagner bicentenary, and this birthday week especially! Been watching episodes of The Ring, the recent Met production on tv, hip hip hooray to Yle (the Finnish broadcasting company) for showing them. Finally I get to see the whole cycle! Two done, two to go. A feast for them ears! So big. So luscious. So lovely. So well presented. Glorious orchestra and Maestro Levine, wonderful singers, grrreat show - even The Machine seems to work without hiccups. Unforgettable!

Das Rheingold I found extremely exciting and very entertaining. Just the right appetizer for the three heavyweights. Quelle intrigue and skulduggery! A real Who's Who on the Bold and the Beautiful of Nordic Gods :)  Left me with a keen interest to find out more about the underlying mythology.

Loge and Freia  (c) Ken Howard / Met Opera

Of the performers I liked most.. well, first of all, the Rhinemaidens! Wo-how, grreat! Fabulous costumes, lovely moves - in what must have been rather demanding conditions, with the dread-machine and all.. and they managed to look like they were enjoying themselves - no small feat! - and on top of all that, beautiful singing. Big cheers for them ladies! Really good. Eric Owens as Alberich was probably the King of the Show, judging from the whoops at curtain call. Deliciously low bass. Strong and solid. Loved his dreadlock-do, too. Biggest wow for me was, however, Richard Croft as Loge. What a splendid tenor voice! Lovely ring. Rich and beautiful tone. A pleasure to hear. Convinced as an actor as well. Will certainly keep track of him in the future. Oh, and his brother Dwayne Croft as Donner was good, too. A very pleasing baritone. The stage is a funny place, concerning who's to shine.. no need for star roles, a smaller one can do the trick just as well. Gerhard Siegel as Mime did just that. A few lines to sing, a relatively short time on stage, and he just owned it, completely! The brains and the presence! Every move! The slightest tick! He embodied that smarmishly cunning yet lovable goof of a dwarf perfectly. Can't wait to see more of him in Siegfried!

Die Walküre: Finale Act 3  (c) Ken Howard / Met Opera

The next night: Die Walküre. The most familiar of The Ring parts for me. Because of Jonas Kaufmann as Siegmund. Have seen his bits before as sneak peaks, but never yet the whole piece.

Taken by The Machine right from the start, works wonderfully as a projection pad. Love how the planks transform into a forest, beautiful texture on the trees. And later, too, the cleft of a mountain where Wotan and Fricka converse, and at the very end the rock where Brünhilde is set to rest. The Machine also turned surprisingly well into steeds for the Valkyries to ride on in the most iconic of scenes in the Opera. Loved that scene as a whole anyway. The music is so powerful and joyous.

Of them singers. Jonas, of course, is megagorgeous. Stunningly handsome, btw, with his long curls and a suitable stubble. Vocally it is apparent that the role sits slightly low for him, for now. Not so much in the sounds he lets out, they're invariably gorgeous, but more in the extra focused way he sings. His usually marvellous acting might just slightly be affected by this. It's like he's more in his own world when he sings in such a concentrated way, taking less than usual contact to his fellow singers onstage. Sure there are still plenty of moments for him to shine and charm in full force :) And the restrained interpretation sits very well at certain points of the story, like for instance the Act 2 scene where Siegmund encounters Brünhilde for the first time. It's like he's holding back energy in face of the unknown and at the same time shielding the sleeping Sieglinde. Lovely, palpable tension! Eva-Maria Westbroek's Sieglinde is more than a perfect match for his Siegmund. Natural, effortless ease onstage and flawless singing, as far as I can judge. They look and sound beautiful together.

Brünhilde and Wotan  (c) Andrea Mohin / The N.Y. Times

Bryn Terfel as Wotan, I thought, did a better job now than in Das Rheingold. Less wobbly, more sensitive but no less authoritative. Deborah Voigt's Brünhilde was in places rather laborious, but I do like her presence on stage. Brisk, bright and breezy warrior maiden, managed to look appropriately petite and youthful alongside papa-Wotan :)

At the same evening I chanced upon a live stream of Wagner's Birthday concert from Dresden Semperoper. The Staatskapelle playing with Christian Thielemann at the pult and Jonas Kaufmann as a solist. The programme included selected arias and overtures from the birthday boy's catalogue, most notably Rienzi, Lohengrin and Tannhäuser. Especially Inbrunst im Herzen from Tannhäuser was cobsmacked gorgeous! Like made for Kaufmann's voice. Not for nothing does the world wait for his Tannhäuser. No matter if he doesn't do it for a long time or indeed ever onstage, I'm more than happy with such delicious tidbits. Downright amazing! Rienzi's prayer Almächt'ger Vater was excellent, too. Such a delicate, sweet melody. A somewhat brisk tempo by Thielemann was slightly unnerving, I prefer it slower. Gives more room for Kaufmann's beautiful long lines. Gralserzählung from Lohengrin was great, as always. Very much like that longer (two stanzas) version, because it provides more information of the characters and the story. Explains the swan, too, clearer. And that ultra delicate "Taube" gets me every time *heaving a quivering sigh*.

Getting ready for the next Ring session. Siegfried was on yesterday, it's Götterdämmerung -time today. More on those later..