Wagner juhla jatkuu - More Wagner feast

Scroll down for English..

Kuten lupasin (kauan sitten!), Sormus -sarjan seuraavat osat..

Kolmas osa, Siegfried

Odotin innolla, enkä vähiten Reininkullan upean Mime-väläyksen takia. Jänskätti myös kuinka nimirooliin lyhyellä varoitusajalla tullut Jay Hunter Morris pärjäisi.

Jay Hunter Morris - Siegfried ja Gerhard Siegel - Mime
Kuva: Ken Howard / Met Opera

Gerhard Siegel oli loistava, ihana, upea Mime! Juuri niin hyvä, ja parempikin, kuin osasin odottaa. Mitkä näyttelijänlahjat! Laulua ei edes huomannut, niin kiinteä osa kokonaisuutta se oli. Täydellistä roolin ilmaisua. Oi voi! Toivoin vain, että olisipa ollut häntä varten oma kamera, joka olisi seurannut häntä koko ajan. Olisi nähnyt jokaisen eleen, ilmeen ja nyanssin.. Tai vaihtoehtoisesti istumapaikka keskellä edessä.. ;)

Hunter Morris istui vallan hyvin sankaripojaksi. Sopivan nuorekas, freesi ja innostunut. Muutaman saksan tunnin sietäisi ottaa lisää (ääntämys!) ja välillä vibratonsa oli hitusen liian laaja minun makuuni. Näyttämöllä hän pärjäsi mielestäni oikein hyvin, jopa upean Mimen vierellä, ja suoriutui kokonaisuudessaankin vallan hyvin todella haastavasta roolistaan. Miekantaontakohtauksesta pidin kovasti. Lohikäärmeen kohtaaminen oli myöskin hyvä, ei vähiten itse harvinaisen onnistuneen elikon vuoksi. Näytti melkein uskottavalta. Napsut siitä.

Lavasteista puheenollen, Kone pisti todella parastaan tässä jaksossa. Upeita 3D projisointeja!! Leukaaloksauttavia suorastaan. Ihana metsä vipeltävineen ötököineen matoineen kaikkineen. Hieno Mimen paja ja helmeilevä puro erityisesti. Käsittämättömän upea Metsälintu - kuinka ihmeessä se tehdään! - istui jopa Siegfriedin polvella!!

Pidin Wotanista enemmän Wandererina. Niin taisi Brynkin pitää.. Ehkä pienempi roolivastuu antoi enemmän tilaa pönötyksettömälle vapautuneelle ilmaisulle. Kenkien riisunta ja väsyneen selän oionta Mimen pöydän ääressä osuivat juuri nappiin :) Niin sitä pitää, olla roolissa! Tuost mie piän! Ehkäpä hänen täytyikin jotain tehrä, jotta huomattaisiin, kun Siegelin kanssa lavalla yhtä aikaa on ;)


Neljäs osa, Jumalten tuho

Upea Hans-Peter König Hagenin roolissa. Hän oli lavalla ainakin kahdessa aikaisemmassa Sormus-osassa. Reininkullassa toinen jättiläisveljeksistä ja Valkyyriassa Hunding, Sieglinden aviomies. Hagenina onnnistui ehdottomasti parhaiten. Vahva, rikas, sointuva, vakaa ja vaikuttava ääni, vau!

Hagen ja Gudrune (Hans-Peter König ja Wendy Bryn Harmer)
Kuva: Ken Howard / Met Opera

Naisrooleista pidin myös. Viimeisin Valkyyriavahvistus, Waltraud Meyer Brunnhilden Waltraute-sisarena (ha, nimet!) jäi erityisesti mieleen. Eloisa ja ketterä, miellyttävä mezzo. Onnistuneen roolin teki myös Wendy Bryn Harmer Gutrunena. Häntäkin nähtiin lavalla jo Sormuksen aikaisemmissa osissa, ainakin Reininkullassa Frickana. Gutrunena sai suuremman roolin, kolmiodraaman yhtenä osapuolena.

Brünnhilden uhrautuminen roviolla on epäilemättä tämän osan kuuluisin yksittäinen kohtaus. Olihan se vaikuttava. Soturityttären rakas hepo, Grane, kyllä melkeinpä varasti shown. Upea elikko, vaikkakin hieman luisevan oloinen.. Rauhoittava, tyyni ja luotettava. Kantoi emäntänsä horjumatta kuin vankka ja turvallinen vaunuhevonen kohti tulta, keinahdellen luonnollisen oloisesti. Huu, kylmiä väreitä! Hie-no!

Aikamoista juonittelua tämäkin tarina. Kuinka valta korruptoikaan ja vallanhimo sokaisee. Eipä järin positiivista kuvaa maailmasta maalannut, vaikka nyt yliluonnollisia kuvasikin. Surullisen ja ilmeisen todellista sekä ilmestyessään että nykyisin. Jotkin asiat ne eivät koskaan muutu.


As previously promised (a long long time ago), the following episodes of Der Ring des Niebelungen..

Part Three, Siegfried

Eagerly awaited, not least because of glimpses of glorious Mime in Das Rheingold. Anxcious to hear and see how Jay Hunter Morris who stepped in just at the nick of time would do as Siegfried.

Gerhard Siegel was a brilliant, lovely, gorgeous Mime! Every bit as good as expected, and more. Perfect characterization! What an actor! And singing.., was he singing?!! You couldn't have told, such an integral part of the character it was. Oh boy! My only wish was, please, let there be a separate camera for him. So that no gesture, expression or nuance shall go unnoticed. Or an Orchestra Premium seat.. ;)

Jay Hunter Morris was rather good as Siegfried. Appropriately fresh, vigorous and youthful. Could take a few more lessons in German (diction! diction!) and at times his vibrato was a bit too broad for my liking, but he was really good on stage, second only to the outstanding Mime - who wouldn't! - and did an altogether decent job with that one heck of a difficult role. Loved the sword-forging (or actually re-forging) scene. Dragonbusting was nifty, too. Not least because of the cool beast himself. Managed to look almost believable. Snaps for that!

Siegfried (Morris) and Brünnhilde (Voigt) in the woodlands
Photo: Beth Bergman

Speaking of props, the Machine really worked amazing wonders on this episode. Stunning 3D projections!! Awestruck! Beautiful woodlands, scurrying bugs and worms and all. Loved Mime's smithy, the sparkling spring especially. Gorgeous Waldvogel - how ever do they do that! - even perching on Siegfried's knee!

Liked more of Wotan as a Wanderer. Suspect Bryn did too.. More room to move characterwise, so to speak, although the part isn't that prominent this time. Easing his shoes and resting his travel-weary back at Mime's hearth was spot on! That's what I like to see more, acting in character. Mind you, he probably had to do something to be noticed/seen, sharing stage with Siegel ;)



Part four, Gotterdämmerung

Outstanding Hans-Peter König as Hagen. He was onstage at least twice before, on previous Ring episodes. In das Rheingold he was one of the giant brothers and in die Walküre he played Hunding, Sieglinde's husband. Hagen however was by far his best role, I thought. Strong, resonant, rich, solid and commanding, absolutely fascinating voice! Awestruck.

Liked the ladies, too. The most recent addition, Waltraud Meyer as Brünnhilde's sister Waltraute (names!) was very nice. Lively and nimble. Wendy Bryn Harmer as Gutrune was successful, too, I thought. She appeared on previous episodes as well, at least as Fricka in das Rheingold. As Gutrune she got a more substantial role as one of the angles of the love triangle.

Brünnhilde (Deborah Voigt) on Grane
Photo: Ken Howard / Met Opera

Brünnhilde's immolation is probably The Piece of this story. Must admit, it was impressive. The warrior maiden's beloved mare, Grane, almost stole the show. A beautiful creature, if bony in appearance. Tranquil, reassuring, calm, trustworthy.  Like a steady Clydesdale carried her lady unwavering towards the fire, swaying smoothly, natural-like. Ooo, chills!

Quite a lot of scheming an plotting in this story, too. How the power corrupts and the lust for it blinds. Not a very pretty picture of the world, even if there were godly characters. Sadly and apparently as true today as it was at the time of its release. Some things never change.