Minut houkutteli paikalle paitsi hyvä seura ja korttipeli (kiitos Haloset ja Rapparit :)), myös tilaisuus nähdä ja kuulla oopperaa livenä. Hassua kuinka pitää lähteä edemmäs maakuntaan kalaan, vaikka tuo kansallinen talomme on aivan lähellä. Mutta eipä ole vielä ison talon ohjelmisto napannut, tai oma kalenteri antanut myöten. Kenties syssymmällä..
Gioacchino Rossinin koomisen oopperan Sevillan parturin oli Kuopioon tuonut Operettiteatteri Bravo! (musikaali-, operetti- ja oopperaesityksiä sekä konsertteja pitkin Suomea tuottava ja esittävä ryhmä), tosin tilaisuuteen nähden sopivammaksi sovitetulla nimellä Ooppera Bravo!. Solisteina lauloivat kuopiolaislähtöinen baritoni Ville Rusanen, Figaron, Sevillan neuvokkaan parturin roolissa. Tohtori Bartolona hääri Jukka Romu, baritoni niin ikään. Rosinan, tohtori Bartolon nuoren holhotin roolia lauloi mezzosopraano Essi Luttinen. Rosinaan rakastunutta Kreivi Almavivaa esitti tenori Tero Harjunniemi. Don Basilio, tohtorin apuri, neuvonantaja, Rosinan musiikkiopettaja ja juorukello sai raamikkaan tulkin Jouni Kokoran bassobaritonista. Tohtorin huolehtivaisen ja avuliaan palvelijattaren Bertan roolissa lauloi Marjatta Airas, mezzosopraano. Musiikista huolehti Kuopion kaupunginorkesteri johtajanaan Kari Kropsu.
Alkusoitoistaan monet oopperat tunnetaan. Niin tämäkin. Parturin 'overtuuri' on kyllä sellaista ilotulitusta, että oksat pois! Ihastuttava! Hauska! Sisältää monta hienoa teemaa, joista moni vähäisempi säveltäjä olisi yksinäänkin ollut tyytyväinen. Rossinilla oli näköjään varaa tuhlailla. Alkusoitto oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aivan muualta kuin oopperasta, nimittäin Beatlesin Help! -elokuvan lopputekstien taustalta.
Ooppera Bravo! -ryhmä kiertää esityksellään ympäri maata, joten oopperan alkuperäistä librettoa oli hieman muunneltu tähän tarkoitukseen sopivaksi. Suurin muutos oli esityskieli. Tämä Parturi laulettiin suomeksi. Sangen yleisöystävällistä, sillä eipä maakuntien kaikista konserttisaleista ehkä tekstityslaitetta löydy. Hieman jännitin etukäteen, kuinka mahtaisi suomen kieli istua nopeatempoiseen musiikkiin. Varsin hyvin toimi. Liekö apua italian ja suomen samantapaisista äännejärjestelmistä (äännetään suunnilleen samoin kuin kirjoitetaankin). Ainoastaan nopeimmissa ensemble-kohdissa sanojen erottaminen oli hankalaa. Sekään ei suuremmin haitannut, sillä säkeet toistuivat useasti, joten pienellä rakentamisella sai merkityksen selville. Tarinan modernisointi ulottui myös puvustukseen (nykyaikaiset vaatteet) ja rekvisiittaan, Figaro esim. saapui näyttämölle pienellä Fiatilla, moottorittomalla tosin. Muutama musiikillinen täkykin oli ujutettu mukaan, epäilemättä yleisön riemuksi ja puristien päänkivistykseksi. Kreivi Almaviva repäisi kitarastaan serenadinsa alkuun Smoke on the Waterin introa ja tohtori Bartolo pisti myöhemmin pätkän polkkaa paikallisväritteisesti Lentävän Kalakukon tahdissa. Hyvin herätti ja nauratti yleisöä :D
Oopperan kuuluisin sävelmä on varmaankin Figaron (tra-la-la-la) esittelyaaria. Mikä vauhti ja koristelut! Asettaa haasteita tulkitsijansa äänijänteille ja kielen taipuisuudelle. Ville Rusanen oli sopivan hilpeä, hassutteleva, ammatistaan ylpeä Figaro ja äänensä soi komeasti. Lisäksi hän on varsin salskea ilmestys lavalla, jopa siinä määrin, että rupesin miettimään oliko alkuperäisessä libretossa Rosinan ja Figaronkin välillä vipinää..
Essi Luttinen oli sensuelli ja sulokas Rosina, ajoittain ilmaisussaan ehkä liiankin tyrkky. Pienemmälläkin olisi message mennyt perille. Toisaalta isommalla eleellä välittyy takariviin saakka, ja elihän Rosina tavallaan vankina.. jotta sitä taustaa vasten 'innokkuuden' saattaa ymmärtää. Äänensä on sangen viehättävä, pehmeän sointuva mezzo, jossa on mielenkiintoinen kujertava kvaliteetti. Tätä laulajatarta kuulisin mielelläni toistekin.
Ensirakastaja-tenorin roolissa Kreivi Almavivana Tero Harjunniemi yllätti positiivisesti. Almavivan 1. näytöksen serenadissa Rosinalle Harjunniemi paitsi lauloi, myös soitti itse akustista kitaraa. Hienoa! Kaunista! Hatunnosto! Näyttelijäntaidoiltaankin hän oli varsin vakuuttava ja luonteva. Laulullisesti juoksutuksensa vaikuttivat ajoittain hieman tunkkaisilta ja nasaaleilta, muuten äänensä toimi oikein hyvin. Varsinkin 2. näytöksessä, missä kreivi laulunopettajan valepuvussa Bartolon talossa joutuu muuntamaan ääntänsäkin tunnistamisen ehkäisemiseksi, sillä tohtori on hyvin epäluuloinen. Herrojen duetto Pace E Gioia Sia Con Voi kirvoittaa muutenkin naurunpyrskähdyksiä korostetun ylitsevuotavilla kohteliaisuuksillaan ja kontrastiivisilla sivuhuomautuksillaan.
Hupaisa, suorastaan sfääreihin äityvä Don Basilion juoruaaria on yksi oopperan kohokohdista. Jouni Kokora suoriutui roolistaan erinomaisesti. Jo pelkkä ilmestyksensä lavalla Jukka Romun Bartolon vierellä loi hauskan Majakka & Perävaunu -assosiaation. Kokoralla on sitäpaitsi loistavan ilmeikkäät kasvot ja olemus Basiliona miltei kuin Addams Familyn hovimestari Lurchin. Äänimateriaalinsa on solidi ja vahva, kantaa ja kuuluu salin perälle saakka.
Komiikka on vaativa laji. Ampuu helposti yli. Ajoituksen ja annostelun hallinta ovat avainasemassa. Jukka Romu tohtori Bartolona osoitti mestarillista taitoa molemmissa. Ei mitenkään alleviivaavasti, vaan olemalla vain oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikealla volyymillä ja intensiteetillä. Luonnollinen, hieno tulkinta. Marjatta Airas täyteläisellä, kokeneella mezzollaan täytti mallikkaasti roolinsa. Hänen Bertansa oli touhukas ja viehkeä. Ihanat punaiset flipflopit klopsuivat hauskasti tahdissa.
Kauniiksi lopuksi täytyy onnitella kuopiolaisia sekä komeasti soittavasta orkesterista että konserttisalista, jossa on erinomaisen kaunis, pehmeä, syliinsä kietova akustiikka. Oikein miellyttävä kokemus! Ruusuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti