Valheita, valepukuja ja vaimokkeiden vaihtoa - Mozartin Cosí

Kuvan lähde: www.naxos.com/

Mää niin tiedän mitä aion toivoa lahjaksi, kun Joulupukille seuraavaksi kirjoitan. Tämän dvd:nä (tai Blu ray olis vielä parempi, jos sellainen löytyy..)

Mozart: Cosí fan tutte. Taltioitu Glyndebournen oopperafestivaaleilla 2006. 
Pääosissa:

• Fiordigili, napolilaisneito (Miah Persson, sopraano)
• Dorabella, edellisen sisar (Anke Vordung, mezzosopraano) 
• Ferrando, nuori upseeri, Dorabellan mielitietty (Topi Lehtipuu, tenori)
• Guglielmo, nuori upseeri, Fiordigilin sulho (Luca Pisaroni, bassobaritoni)
• Despina, siskosten kamarineito (Ainhoa Garmendia, sopraano)
• Don Alfonso (Nicolas Rivenq, baritoni) ikääntynyt filosofi, 

joka saa houkuteltua Ferrandon ja Guglielmon lyömään vetoa siitä, etteivät heidän morsionsa pysy uskollisina sillä aikaa kun he ovat muka-sotaretkellä, koska 'häilyvä on naisen luonto'. Juoni englanniksi.

Rakastan Mozartia! Ilmavaa, kuplivaa, kepeää, kirkasta, iloista, säteilevää, aurinkoista, pirskahtelevaa, energistä, vauhdikasta, kekseliästä, ilkikurista, hymyilyttävää, hämmästyttävää, suloista, nerokasta Mozartia! 

Kerrassaan loistava cast. Erinomaisesti näytteleviä laulajia, sopivat rooleihinsa kuin nakutettuina, varsinkin lemmenparit. Mitä tunteen paloa! Kuinka hauskaa heittäytymistä! Katsojana unohtaa täydellisesti seuraavansa nauhoitettua laulunäytelmää (tässä vaiheessa vieläpä pelkkiä pätkiä!) tulee temmatuksi mukaan tarinaan, vaikka se kuinka hupsu onkin. Tokihan tarinasta löytyy enemmän kuin ensivilkaisulla luulla saattaisi. Ei ihan kepoista farssia alusta loppuun, raapaisee ja kirveltääkin. Ikiaikainen ja moderni yhtä aikaa. 

Musiikillisesti suurta juhlaa. Täynnä loistavia, tarttuvia, välittömästi rallatteluun kutsuvia melodioita. Runsaasti rikkaita ensemblekohtauksia ja ah, niin kauniita harmonioita. Esimerkiksi tämä, kenties maailmankaikkeuden kaunein tertsetto Soave sia il vento. Tätä kun kuuntelee, niin kaikki on taas hyvin.

Loppuratkaisun konventionaalisuus hiukan hymähdytti, mutta toisaalta jätti auki kysymyksiä. Kuinkapa se muuten olisi voinut päättyä, tuohon aikaan varsinkaan. Varmaan silloin vaadittiin 'opetus'.. Mozart tosin onnistuu yleensä ujuttamaan yhtä jos toista mielenkiintoista teoksiinsa, muutenkin kuin musiikillisesti (enkä nyt tarkoita tunnettuja vapaamuurarivihjeitä á la Taikahuilu), osallistuihan hän useimmiten käyttämiensä librettojen muokkaamiseen. Kohti kokonaisteosta -tyyliin Wagner. 

Mutta, mutta.. kuinka tarina jatkuisi, jos olisi jatko-osa kirjoitettu? Kestäisivätkö uusvanhat parit? Noinkohan helposti anteeksi annettiin? Jotenkin jäi ilmaan tunne, ettei kaikkea pyykkiä oltu vielä puitu.. Guglielmo vaikutti loukkaantuneelta. Kiintoisaa sinänsä kuinka lopun avoimuus, ratkaisemattomuus, absense of closure, jää nakertamaan katsojan mieleen. Kuin Tuulen viemässä konsanaan. Tämän Cosín lopussa oli kyse ehkä enemmänkin siitä, että sanallinen viestintä ja tunneviestintä (ts. nonverbaalinen viestintä) eivät olleet samansuuntaisia, ja siksi tuntui, että jotain jäi vielä kertomatta. Tarkoituksellako? Vai tahattomasti? Nytpä olisikin mielenkiintoista nähdä joku toinen versio ja tarkkailla mitenkä sen loppu olisi ratkaistu. 

Hooked :)

Maistiainen: Fra gli amplessi (Fiordigilin ja Ferrandon duetto, act 2, scene 3 alkaen kellosta 2:40), Miah Persson & Topi Lehtipuu. Sizzling hot, hot, hot!